Oikeudesta oppia ja opettaa – peruskoulun alasajo?

Olen kirjoittanut useassa aiemmassa blogi-kirjoituksessa hyvinvointivaltioin oikeudenmukaisuuden tärkeydestä. Me suomalaiset maksamme korkeat veromme ja kalliin asumisen ja ruuan, koska uskomme, että verot hyödyttävät meistä jokaista, tasavertaisesti taustasta riippumatta. Lähtökohta Suomessa on siis, että jokaisella lapsella on oikeus oppimiseen ja myös oikeus opetukseen. Se ei tarkoita itseohjautuvuutta, yksin tai yhdessä tehtävien tehtävien tekemisen kautta itse oppimista.

Asuntojen hinnat, koulu- ja palveluverkko, kuntalaisen vai Espoon kokonaisedun ehdoilla?

Voisiko Espoo olla edelläkävijä kunnan asukas- ja palvelurakenteen suunnittelun avoimuudessa? Konkreettisesti se tarkoittaisi, että sitouduttaisiin esimerkiksi seuraavanlaisiin kaavoituksen, palveluiden saatavuuden ja alueiden demografian( erityisesti tulo- ja ikärakenne) kehittämisen tunnuslukuihin, että tasapaino säilyy: Alakoulu ja päiväkoti 2 kilometrin säteellä, jos asukasmäärä on x Yläkoulu 3 km säteellä jos asukasmäärä on y Lukiopaikka tai ammattikoulupaikka oman kunnan

Oman elämänsä sankariksi?

MItä jos… jokainen nuori saisi haluamansa 2. asteen opiskelupaikan omassa kunnassaan, mieluiten lähikoulussa voisimme siirtää stressin jatko-opinnoista nuoriltamme 3 vuotta eteenpäin, vasta 3. asteelle nuorten ikäluokka ei jakautuisikaan voittajiin ja häviäjiin vaan kaikki jatkaisivat unelmiensa tavoittelua kaikki valinnaiset opinnot olisivat valittavissa lähikoulussa lisäksi valinnaiset kurssit (opettajat ja kurssit) olisivat valittavissa mistä koulusta vaan, etäopiskeluna. Opiskelijat