”Mä en pelkää”

Vaalityö alkaa lähestyä loppuaan. Kiitän kaikkia kommenteistanne, vinkeistänne ja uusista näkökohdista ja ajatuksista, joita kommenttinne ovat herättäneet. Keskustelumme on pysynyt kohteliaana, ja demokratiaa kunnioittavana. Voimme olla eri mieltä ja silti arvostaa toisiamme ihmisinä. Voimme olla ylpeitä itsestämme ja toisistamme, demokratia ei onneksi ole rikki.

Olen saanut Suomelta paljon. Tämä ehdokkuus on yritykseni ”maksaa vähän takaisin”. Espoossa on ollut hyvä tehdä työtä, kasvattaa lapsia, urheilla ja harrastaa, nauttia elämästä. Aurinkoinen puoli ylöspäin, vaikka ihan jokainen vuosi ei ole ollut helppo. Vakavan sairauden kokeneena oppii arvostamaan jokaista päivää tässä ja nyt, perhettä, ystäviä, mahdollisuuksia, työtä, tasa-arvoa ja valinnanvapautta, eri lailla.

Lauri Tähkän ”Mä en pelkää” oli aikanaan voimalauluni, ja niin se taitaa olla myös monen muun syöpäpotilaan. Positiivinen ja elämäniloinen laulu rakkaudesta, kuolemasta ja elämän ainutkertaisuudesta. Monimuotoinen kulttuuritarjonta auttaa meitä käsittelemään tunteitamme, luo yhteenkuuluvuutta sekä muistoja. Musiikki vie meidät hetkessä siihen tilanteeseen, jossa muisto on syntynyt. Koronan jälkeen kannattaa siis lähteä kulttuurin pariin luomaan uusia muistoja, samalla tuemme parhaalla tavalla tapahtuma-alan toipumista.

Politiikka – rakastan keskusteluja ja väittelyitäkin. Parasta on, kun oma näkemys avartuu tai muuttuu hyvän keskustelun aikaan saatujen oivallusten vuoksi. Joten jos kävisi niin onnekkaasti, että johonkin luottamustehtävään vaalien perusteella tulisin valituksi, niin tämä keskustelumme jatkuu varmasti. Kirjoittaisin edelleen minulle tärkeistä asioista, ja tietysti niistä, jotka ovat käsittelyssä Espoossa tai yleisesti politiikassa. Kävisin kanssanne edelleen näitä hyviä keskusteluita ja pyytäisin näkemyksiänne ja vinkkejänne. Olen Liike Nytin kanssa muuten samaa mieltä siitä, että kuntalaisten osallistamiseen on nyt helppoja digitaalisia välineitä, ja asioista pitäisi kertoa jo valmisteluvaiheessa, jotta he, joihin päätökset vaikuttavat, voisivat edustajiensa tai kansalaisaktivismin kautta vaikuttaa päätöksiin.

Minulla on vielä on viikko kesäloman alkuun, ensimmäinen viikko menee perheen kanssa Kolin reissulla ja juhannus mökillä, sitten suunnitelmissa on 3 viikkoa saaristomerellä perheen kanssa purjehtien. Jos näet Ilona-veneemme(Dehler 37) liikkeellä, tule ihmeessä juttelemaan merellisen Espoon tulevaisuudesta tai muista sinulle tärkeistä yhteisistä asioista. Perheessämme on nuorella Tourette, joten jos veneestä kuulu hävyttömiä juttuja, niin ne voitte jättää huomiotta, tai hauskoille jutuille voi nauraa. Oheinen kuva on Tammisaaren kansallispuistosta. Pidetään huoli Itämerestä, jotta voimme nauttia saaristostamme jatkossakin.

Tekstin alkukuva on ensimmäiseltä maratoniltani 2015 Tukholmasta, 3 vuoden treenillä nollasta, Esbo IF:n maratonkoulun oivallisella avustuksella minusta tuli (hidas) maratoonari. Viime vuosina, rintasyövän jälkeen, lajiksi on vaihtunut suunnistus. Suunnistan Jukolassa ja Espoon lähimetsissä kuntosuunnistuksissa, siellä me eri ikäiset innoissamme etsimme rasteja. Suunnistus on siitä hyvä laji, että se sopii kaiken kuntoisille ja -ikäisille, etenemisnopeuden ja radan pituuden kun voi kuntorasteilla valita sopivaksi. Siksi keskuspuisto, Nuuksio ja Oittaa pitäisi mielestäni säilyttää yhtenäisinä metsäalueina. Vanhaa metsää kun ei voi ostaa, se pitää säilyttää.

Pysytään liikkeellä, nautitaan luonnosta ja kesästä! Kaikesta selvitään, yhteistyöllä.

Kiittäen ja aurinkoisin terkuin, Heidi Mannelin, 524

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: