Kuntavaalit lähestyvät ja yksi merkittävä muutos seuraavalla vaalikaudella on se, että terveys- ja sosiaalipalvelut siirtyvät kuntien vastuulta maakunnille. Eli osa kunnan verorahoista käytetäänkin maakuntatasolla. Muutos vaatii myös kunnan päätöksentekijöiltä uudenlaista ymmärrystä ja yhteistoimintakykyä.
Erikoissairaanhoito
Oman kokemukseni mukaan kiireellinen erikoissairaanhoito toimii akuuteissa tilanteissa esimerkiksi Espoossa hyvin. Viimeisen viiden vuoden aikana olen joutunut 2 kertaa turvautumaan terveyspalveluihin, rintasyöpähoitoihin ja ranteen murtumisen vuoksi. Rintasyöpäleikkaus oli kuukauden kuluttua toteamisesta ja ranteen leikkaus 5 päivää tapahtumasta, koska sen toteutus vaati 2 käsikirurgia. Viime vuoden vappuaatto jäikin mieleen telttaretkestä Töölön tapaturma-asemalle. Tekivät muuten loistavaa työtä.
Maksamme samat verot joka puolella Suomea, mutta jos olisin sairastunut rintasyöpään tai murtanut ranteeni muualla Suomessa, ei hoitopolkuni olisi ollut välttämättä sama. Tilastot osoittavat jo eroja esimerkiksi rintasyöpähoidon tuloksissa. HUS-alueella rintasyöpäleikkaukset tehdään plastiikkakirurgien toimesta, esimerkiksi Päijät-Hämeessä ei, ja valitettavasti joku nainen elää loppuelämänsä huonon leikkausjäljen kanssa. Hoitovirhe voi johtaa rintasyövässä ennenaikaiseen kuolemaan, parhaansa tekevät pienemmillä paikkakunnilla, mutta mielestäni syöpähoitojen keskittämisessä paikkoihin, joissa niistä on sekä kokemusta että uusimmat käytännöt ja vaihtoehdot käytössä, on potilaan etu. Ehkä pikkupaikkakunnalla ranteeni olisi kipsattu ja jäänyt asettamatta oikeaan asentoon, ainakin jos olisin ollut vaikka iäkäs. Vaikka ikäsyrjintä on laitonta.
Palveluprosessin läpinäkyvyys ja ratkaisuhakuisuus yli organisaatioiden, toteutuisiko se maakunnissa?
Ihailen myös työterveyspalveluni tuottavan Mehiläisen sujuvia itsepalveluita, prosesseja, mobiilisovellusta, digiklinikkaa, kaikkien laboratoriotulosten toimitusta heti mobiilisovellukseen, helppoa ajanvarausta ja mahdollisuutta varata aika myös erikoislääkärille. Nämä palvelut tuovat sekä tehokkuutta että asiakastyytyväisyyttä. Asia hoituu usein kerralla, samalla käynnillä tai digiklinikan chatillä. Kuntien, tai tulevaisuudessa maakuntien, pitäisi panostaa samaan koko hoitoketjun osalta. Hoitotoimenpiteiden tulisi sujuvasti siirtyä organisaatioiden, perusterveydenhuollon, sosiaalihuollon, kouluterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon rajojen yli. Yhteydenottajan asian etenemisestä tulisi syntyä tietoa joka vaiheessa, tiedon perusteella kokonaisketjua voidaan kehittää. Eli mitä tapahtuu ensimmäisestä yhteydenotosta lopullisen avun saamiseen, ja mitkä vaiheet prosessista työllistävät hoitoketjuun osallistuvia turhaan.
Tehokkuutta yhteistyöhön yhden luukun periaatteella
Tässä on paljon yhtäläisyyttä omaan työhöni tietoteknisten palveluiden parissa, siinäkin on tavoite hoitaa tilanne yhteydenottajan osalta mahdollisimman nopeasti, niin että asia/ongelma tai pyyntö ratkeaa ja normaali toiminta voi jatkua. Toistuvat tai vakavat ongelmat tutkitaan perin pohjin ja yritetään toimintaa kehittämällä poistaa ongelman alkuperäinen aiheuttaja. Automaatio huomaa etukäteen riskitekijät, jotka voivat aiheuttaa ongelmia, ja ongelmat ratkaistaan ennakoiden.
Itsepalvelu on paras vaihtoehto nopeimman avun saamiseen, sitten 1. tason asiantuntija, jonka tehtävä on löytää paras ongelmanratkaisuun sopiva taho, jos hän ei pysty itse asiaa ratkaisemaan, siis 2. tason tai 3. tason erityisasiantuntija. Joskus ongelma on niin vaikea ja vaatii nopeaa ratkaisua, että suuri joukko asiantuntijoita osallistuu hetkellisesti ongelman ratkaisuun. Yhteydenottajalta kysytään aina ratkaisun jälkeen palautetta, ja palaute käsitellään ja toimintaa kehitetään palautteen perusteella. Tavoitteena on luoda ennustettava, henkilöriippumaton, aina samalla lailla toimiva, dokumentoitu ratkaisumalli, ja kerätä tieto kunkin yksittäisen ratkaisun etenemisestä ja kestosta.
Terveydenhuoltojärjestelmän erilaiset organisaatioiden huonosta yhteistoiminnasta johtuvat pullonkaulat saavat aikaan, että hoitoon ei pääse ja ketjut ovat katkonaisia. Esimerkiksi kouluterveydenhuollon koulupsykologi on opetustoimen henkilö, ja jotta nuori saa apua, pitää kouluterveydenhoitajan tehdä lähete perusterveydenhuoltoon, sieltä tehdään lähete erikoisterveydenhuoltoon, jossa on pitkät jonot, että saa edes ensimmäisen tapaamisen, saati apua tai tutkimusta tai hoitoa. Siksi pidän hyvänä, että koulujen psykologit siirtyvät maakuntaorganisaatioon, silloin toivottavasti tämä turha vaihe organisaatioiden välillä poistuu. Edelleen he toimivat kouluilla, organisaation tulisi olla vain tapa organisoida työ.
Myös ”vanhustenhoidon ping-pong” on järjetöntä, siis ikäihmisten pompottaminen luukulta toiselle, kodin ja terveyskeskuspäivystyksen välillä, vaikka ratkaisu pitäisi hakea sosiaalitoimen ja kotisairaalan tai vanhusten palveluasumisen yhteistyönä. Kuntakohtaiset erot toimintatavoissa eivät vakuuta yhdenvertaisuudellaan. Ehkä tässäkin maakuntatasoiset ratkaisut luovat uudet yhteistyömallit, koska uudistus pakottaa organisaatiot muuttamaan toimintatapojaan.
Siksi SOTE olisi nyt vihdoin saatava maaliin ja meidän pitäisi päästä tästä välitilasta kehittämään uuden mallista toimintaa. Palveluthan ovat meitä jokaista suomalaista varten, yhdenvertaisesti.
Heidi Mannelin 