Voisiko Espoo olla edelläkävijä kunnan asukas- ja palvelurakenteen suunnittelun avoimuudessa? Konkreettisesti se tarkoittaisi, että sitouduttaisiin esimerkiksi seuraavanlaisiin kaavoituksen, palveluiden saatavuuden ja alueiden demografian( erityisesti tulo- ja ikärakenne) kehittämisen tunnuslukuihin, että tasapaino säilyy:
- Alakoulu ja päiväkoti 2 kilometrin säteellä, jos asukasmäärä on x
- Yläkoulu 3 km säteellä jos asukasmäärä on y
- Lukiopaikka tai ammattikoulupaikka oman kunnan alueella, mieluiten omalla suuralueella, ilmainen joukkoliikenne
- Lähikauppa, Apteekki ja terveyskeskus …
- Palvelutalo vanhuksille …
- Lähimetsä …, joukkoliikenneyhteys keskuspuisto/Nuuksio …
Nyt esimerkiksi kouluverkkoa katsottaessa, Etelä-Espoon varakkaammilla alueilla on lyhyin matka kaikkiin edellä mainittuihin palveluihin, vaikka asukastiheyden ja demografisen rakenteen mukaan se on ylimitoitettua. Lähipalvelut vaikuttavat suoran myös asuntojen hintoihin ja vuokratasoon.
Kunnan tarjoamien palveluiden lisäksi erilaiset pienyritykset tarvitsevat tietyn määrän ihmisiä lähialueilla, jotta niiden toimintaedellytykset säilyvät. Kampaamo tai lounasravintola tarvitsee asiakkaita. Espoon väljyys ja vihreys ovat myös monelle asukkaalle arvoja. Vanhoille alueille rakentaminen on edullisempaa kuin täysin uusille, sillä niillä on jo valmiina infra asumiselle. Miten näiden asioiden yhteensovittaminen onnistuu?
Minusta tässäkin pitäisi olla avoin ja suunniteltu malli, jonka perusteella kaupunki pyrkii tasoittamaan kaavoituksella ja jopa toistettavilla malleillaan ( vrt. rintamamiestalot aikanaan) vaikuttamaan asuinalueiden palveluiden pysyvyyteen ja monimuotoisen väestörakenteen säilymiseen. Jos perheet joutuvat muuttamaan kohtuuhintaisten perheasuntojen perässä naapurikuntiin, todennäköisesti myös sairaanhoitajan tai opettajan työpaikka löytyy ennen pitkää sieltä naapurikunnasta. Tai jos perheellinen kaupan kassa tai siivooja joutuu kulkemaan toiselta puolelta Espoota töihin, koska palkalla ei voi elää Etelä-Espoossa, pidemmällä aikavälillä hän etsii työpaikan lähempää kotiaan. Espoon toimivat palvelut ja hyvinvointiyhteiskunnan toimivat rakenteet edellyttävät, että kaikista tulo- ja ikäluokista olevat ihmiset voivat asua samoilla alueilla, käydä samoja kouluja ja ystävystyä ja arvostaa toisiaan. Meitä kaikkia tarvitaan!
Mitä Espoo voi tehdä yritysten toimintaedellytysten ja edullisemman rakentamisen hyväksi?
- Luoda ”Espoo”-hyväksytyt toistettavat suunnitelmat ja mallit kerrostaloille, rivitaloille ja omakotitaloille, joissa on huomioitu rakentamistehokkuuden ja kaavoituksen ja päätöksenteon kannalta. Näille malleille tarjottavat tontit myydään/vuokrataan edukkaasti, pidetään huoli että nämä eivät mene sijoittajille vaan kuntalaisille. Lupaprosessi on näille malleille nopea ja ennustettava. Tuotto on säädelty, jos kunta ei itse tätä palvelua tuota.
- Kunnan peruspalveluissa toimiville henkilöille voisi olla jokin etu saada tällainen tuettu asunto kohtuullisella vuokralla.
- Crowdsourcing(joukkouttaminen)-mallin tukeminen/takaaminen, eli kerätä ryhmä jotka luovat asunto-osakeyhtiön rakennuttamaan Espoo-mallisia asuntoja yhteistyössä kaupungin kanssa, jos muutoin ei saada tässä päätä auki
- Espoo voisi tarjota palveluyrityksille portaalin, josta kuntalainen löytää kaikki lähialueen palveluntarjoajat helposti. Tämä vähentäisi muita välistä vetäjiä, joita on syntynyt esimerkiksi ravintoloiden ulosmyyntitoimintaan
- Palveluille kaavoitetaan riittävästi toimitiloja, lähiöiden palveluita keskitetään ennemmin kuin hajautetaan, jotta ihmisiä liikkuu riittävästi yritysten asiakasmäärien varmistamiseksi
- Lähipalveluiden keskittäminen vapaarahoitteisiin kauppakeskuksiin ja toimitilojen myyminen ja niihin vuokralle siirtyminen lopetetaan; vuokrat vievät liian suuren osan toimintamenoista. Elinkaarikustannukset pitkissä vuokrasopimuksissa ovat kestämättömät, ja sijoittajalle riskittömät. Kirjastot kauppakeskuksissa oli saavutettavuuden osalta ehkä hyvä idea, mutta lopulta johti siihen, että lähikirjastoja suljetaan, koska vuokrat kauppakeskuksissa ovat niin suuret.
Tuettu tai säädelty asuntotuotanto, erityisesti kun sitä on riittävästi tarjolla, vaikuttaa asumistukien tarpeeseen, laskee yleistä vuokratasoa ja tasoittaa alueiden välisiä hintaeroja. Tämä ei ole välttämättä jokaisen yksittäisen asukkaan etu, mutta se on Espoon ja kaikkien espoolaisten etu.
Siksi olen hieman epäileväinen, että vain asukkaita kuuntelemalla saataisiin rakennettua paras versio Espoosta, kun monella alueella ajatellaan ”not in my backyard”-tyyppisesti eikä haluta omalle alueelle lisää heterogeenisuutta, mutta jos se tehdään ennalta sovittujen ennustettavien tunnuslukujen perusteella ja niihin liittyen perustellen, se olisi mielestäni paras ratkaisu.
Ja tätä samaa malliahan voisi kyllä sitten käyttää vaikka maakuntien ja koko Suomen rakenteiden suunnittelemisessa. Silloin voisimme luottaa pidemmän aikavälin kehityksessä yhteisiin, ennakoitaviin tavoitteisiin.
Heidi Mannelin 