MItä jos…
- jokainen nuori saisi haluamansa 2. asteen opiskelupaikan omassa kunnassaan, mieluiten lähikoulussa
- voisimme siirtää stressin jatko-opinnoista nuoriltamme 3 vuotta eteenpäin, vasta 3. asteelle
- nuorten ikäluokka ei jakautuisikaan voittajiin ja häviäjiin vaan kaikki jatkaisivat unelmiensa tavoittelua
- kaikki valinnaiset opinnot olisivat valittavissa lähikoulussa
- lisäksi valinnaiset kurssit (opettajat ja kurssit) olisivat valittavissa mistä koulusta vaan, etäopiskeluna. Opiskelijat voisivat tykätä ja suositella kursseja ja opettajia.
- jokainen saisi yksilöllistä tukea onnistuakseen valitsemallaan opintopolulla
- maksuttomat harrastukset (taide, musiikki, ilmaisu, peilailu, vapaaehtoistoiminta), nuorisotoiminta, kirjastopalvelut olisivat tarjolla lähikoululla koulun jälkeen
Kaikki tämä on mahdollista jos me Espoossa päätämme niin.
Kunnan tärkein tehtävä on varmistaa, että sen nuorilla on parhaat mahdollisuudet toteuttaa omat tulevaisuudensuunnitelmansa. Hyvinvointivaltion yhtenäiskulttuuri perustuu siihen, että opetus on tasalaatuista ja kaikki käyvät lähikouluissa. Saman pitäisi jatkua myös 2. asteella, kun se tulee pakolliseksi. Alue- ja koulushoppailu johtaa huonompaan lopputulokseen yhteiskunnan kannalta, ystävät ovat kauempana, yksinäisyys lisääntyy ja turha liikenne kuormittaa kaupunkia.
Parempia ratkaisuja siis!
Heidi Mannelin 